Hiljaisuus

Toisin kuin ensimmäisellä kerralla, tällä kertaa positiivisesta raskaustestistä ei seurannutkaan tarve pohtia ja jäsennellä kaikkea koettua kirjoittamalla. Päin vastoin, en pystynyt kirjoittamaan asiasta sanaakaan. Pelkäsin liikaa. Vieläkään vauvasta tai raskaudesta ei ole yhtäkään somepäivitystä tai kuvaa instagramissa tai facessa, blogeista puhumattakaan.

Jäätävän väsymyksen ja pelon yhdistelmän vuoksi en kirjoittanut mihinkään blogiini koko kuluneena kesänä. En vain voinut. Ehkä pahinta oli, etten myöskään voinut rehellisesti ja avoimesti kertoa, mistä kirjoitustauko johtui.

Nyt tilanne on vähitellen muuttunut. Rakenneultran jälkeen pelko on hieman hellittänyt, ja viimein on alkanut tuntua siltä, että tämä blogi voisi olla hyvä raskaus- ja vauva-ajan päiväkirja. Ylipäätään pystyn taas kirjoittamaan, ja myös ”normaaliblogin” puolelle on viimein elokuussa alkanut hiljakseen ilmaantua tekstejä.

Vieläkään en silti tiedä, voinko koskaan avata tätä kaikkien luettavaksi. Sen näkee sitten. Jospa en ottaisi tästä(kään) suorituspainetta tai stressiä. Teksti kerrallaan, oman arjen ja tunteiden mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s