Koko maailma saa kuulla – vai saako?

Juhannusviikolla päästiin 13. raskausviikolle, mikä tarkoitti siis pelätyn keskenmenoriskin pienenemistä. Nyt oltiin jo sen verran turvallisilla vesillä, että vauvasta uskaltaisi kertoa muillekin. Kerroimme meidän molempien vanhemmille sekä veljelleni ja joillekin muille läheisille.

Juhannuksen alla olin järjestämässä IOHA-kongressia Jyväskylässä (jälleen yksi aihe, josta en ikinä onnistunut kirjoittamaan blogiin, vaikka tapahtuma oli ainutlaatuinen etappi työhistoriassani). Olin ajatellut, että jos sinne saakka selvitään, voin IOHA:ssa kertoa työkavereille. Se olisi luonteva kohta myös siksi, että tiesin jääväni juhannuksen jälkeen lomalle ja loman aikana koti vaihtuisi Kajaaniin. En siis enää näkisi moniakaan näistä ihmisistä kasvotusten ihan vähään aikaan. Siksi IOHA:ssa kerroin kaikille, joiden kanssa se sattui tulemaan puheeksi. Oli ihanaa puhua raskaudesta vapautuneesti ja onnellisena, ja oli ihanaa ottaa vastaan onnitteluja. Myös M kertoi työpaikallaan tulevasta vauvasta ennen lomalle jäämistään, koska edessä oli siirto Kajaaniin.

Tein kesäkuussa joitain valmisteluja loman jälkeistä työelämää varten, mutta en ihan joka paikkaan vielä ilmoittanut asiasta. Varsinaisesti emme kuitenkaan enää tämän jälkeen rajoittaneet uutisesta puhumista. Silti aihe sisälsi – ja sisältää edelleen – aina lisäyksen: jos kaikki hyvin menee, niin… Loman jälkeen olen sitten kertonut tulevasta vauvasta ja äitiyslomasta kaikissa työkuvioissa, koska se vaikuttaa niihin selkeästi.

Silti jokin vielä on pidättänyt meitä jakamasta asiaa täysin avoimesti. En ole jakanut ainoatakaan instagram-kuvaa, jossa juhannuksen jälkeen kiihtyvällä tahdilla kasvanut vatsani näkyisi. En ole kuvannut faceen tai someen vauvanvaatteita eikä kumpikaan ole hiiskahtanut asiasta sanaakaan. Olen kyllä liittynyt kaikennäköisiin vauva-aiheisiin ryhmiin facebookissa ja alkanut ostaa facekirpuilta vauvanvaatteita, mikä näkynee samoihin ryhmiin kuuluville ystäville.  Mutta varsinaisesti emme ole ”paljastaneet” asiaa facebookissa lainkaan. Tähän ei ole mitään varsinaista syytä. Se ei vain ole tuntunut oikealta eikä tarpeelliselta.

Somehiljaisuus pienen ympärillä ei myöskään ole mikään ehdoton periaate. Toistaiseksi olemme sopineet, että se saa jatkua niin kauan kuin se tuntuu oikealta. Jos tulee sellainen tunne, niin kyllä sen voi sinne laittaa, mutta vasta kun molemmat olemme samaa mieltä asiasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s