Osittaista kestoilua

Ennen vauvan syntymää suunnittelin ja pohdin erilaisia tapoja pienentää lapsesta syntyvää hiilijalanjälkeä. Vauvanvaatteiden ostaminen käytettynä oli selviö, samoin suurimman osan tarvikkeista etsiminen kierrätyspalstojen kautta. Imetystäkin päätin yrittää, vaikka odotukset sen suhteen eivät olleet kovin korkeat. Imetys kuitenkin olisi erittäin järkevä tapa ruokkia lapsi sekä ekologisesti että ekonomisesti. Lisäksi varustin kodin muutamilla kestotuotteilla kertakäyttöisten sijaan.

Vaihdoin omien kasvojeni puhdistuksessa käytettävät puuvilla- tai pumpulilaput kestolappuihin. Vauvaa varten sain ison kasan kestovaippoja ja hamstrasin niitä lisää eri kestovaippakirppisiltä ja kavereilta. Ostin valmiina ja ompelin lisää flanellisia kestopyyhkeitä vauvan pyllyn kuivaamiseen ja muuhun pehmeään pyyhintään.

Näistä kestotuotteista pesu- tai kuivauslaput ovat toimineet parhaiten. Niitä on iso pussillinen hoitopöydän luona, ja peppupesun jälkeen niillä kuivataan vauvan pylly ja ihopoimut. Laput menevät suoraan pyykkikoriin. Niillä ei siis pestä tai pyyhitä kakkaa vaan kuivataan ihoa, joten ne voi hyvin pestä muun pyykin mukana. Nyt kun Topi kuolaa paljon, pehmeät flanellipalat ovat myös paras materiaali kuivata leukaa, joka tuntuu ärtyvän karkeahkosta harsosta. Vauva-ajan jälkeen näitä voi käyttää esimerkiksi kestonenäliinoina tai kestotalouspapereina.

Vaippojen suhteen oli eniten opeteltavaa, ja matka jatkuu edelleen. Yllätyksekseni tosi harva tämänhetkinen pienen vauvan äiti kestovaippailee, vaikka muutamia vuosia sitten kestovaipat tuntuivat olevan melkein sääntö kuin poikkeus. Edes äitiyspakkauksessa ei enää ole kestovaippaa kokeiltavaksi, mikä on todella harmillista. Onneksi lähipiiristäni löytyy yksi vakituinen kestovaippailija, joka on sekä antanut valtavasti heidän pienokaisiltaan pieneksi jääneitä vaippoja että kärsivällisesti vastannut loputtomiin kysymyksiini whatsapp-viesteillä. Olisin ollut hukassa ilman häntä!

Kestovaippojen käyttöön saa helposti paljon ystävällisiä neuvoja esimerkiksi vertaistukipalstalta tai alan yhdistyksestä. Netistä löytyy paljon ohjeita ja neuvoja. Silti jo pelkästään asiaan liittyvät käsitteet hämmensivät ja sekoittivat pääni, enkä oikein vieläkään tunnista ja muista mikä materiaali on hidas ja mikä nopea imu, ja miten niitä kannattaa yhdistää. Osittain osaamattomuuteni johtuu siitä, ettei meillä ole kestoiltu missään vaiheessa täysipäiväisesti. Alusta asti sovimme, että M voi vaihtaa Topille aina kertakäyttövaipan, yöllä käytämme vauvalle kertiksiä samoin kuin kotoa poistuttaessa, eikä kestoilusta saa tulla stressin aihe.

Alkuun kaikki meni hyvin. Kun Topi oli pieni, hänelle sopivat parhaiten niin kutsutut flanelletit yhdistettyinä harsoihin, ja paketin päällä kuorivaippa. Harsojen ja flanellettien kanssa mentiin melkein pari kuukautta, kunnes pienimmät taskuvaipat tulivat sopivan kokoisiksi. Taskuvaippojen myötä kestoilu yksinkertaistui entisestään, ja olin riemuissani. Parhaimmillaan käytin Topilla kestovaippoja myös öisin (alkuun vaihdoimme vaipan myös yösyötöillä), ja kertakäyttöisiä vaippoja kului tosi vähän.

Ensimmäisen rota-rokotteen jälkeen olimme Keski-Suomessa reissussa ja kestoiluun tuli eri syistä parin viikon tauko. Tämän tauon jälkeen mitkään vaipat eivät yhtäkkiä pitäneet, kiitos vauvan kasvupyrähdyksen. Kuoret olivat tulleet pieniksi, eivätkä villahousut mahtuneet enää vauvan ylle. Tuntui siltä, että mitä ikinä taskuvaippaan pakkasin, se vuoti jostain kohdin alle puolessa tunnissa. Kun samaan aikaan vauva oli itkuinen mahakipujensa takia ja minä todella väsynyt, motivaationi kestovaippailuun lopahti tyystin.

Siskoni tuli apuun ja ompeli kuluneimmista harsoista uusia, nopeita imuja. Ne saatuani päätin vielä yrittää uudestaan. Vähä vähältä, vaippa vaipalta olen alkanut löytää Topille sopivia yksilöitä taskuvaippojemme joukosta ja oppinut ainakin välillä löytämään niihin onnistuneen yhdistelmän imuja. Yhtä sujuvaa kestovaippailu ei edelleenkään ole kuin alussa, mutta saan edes hieman iloa ja tyytyväisyyden tunnetta joka kerta, kun kestovaippa on pitänyt ja olen säästänyt maailmasta yhden muovivaipan vähemmän. Yhä vieläkin kestovaippapäivinä tapahtuu vähintään yksi ohivuoto, mutta onneksi vauvallamme on vaatteita niin paljon, että jos vain jaksan, voin vaihtaa hänelle vaatteet vaikka tusinan kertaa päivässä. Haastetta tuo lähinnä se, että toisin kuin pienempänä, tämänhetkisiin vaatteisiin ei kaikkiin mahdu kestovaippa,  villahousuista puhumattakaan. Sääli, ettei kaikissa bodyissa ole kaksoisnapitusta.

En yhtään osaa sanoa,  kuinka sitoutuneesti jaksan jatkaa kestovaippojen kanssa Topin koko vaippaiän ajan. Tällä hetkellä meillä on runsaasti juuri näitä pieniä tai keskikokoisia vaippoja, enkä edes tiedä millaisia isommat kestot ovat. Mutta mennään päivä ja vaihe kerrallaan, välillä vaipanvaihto kerrallaan.

P.S. Kestotuotteista vielä: olen jo vuosien ajan käyttänyt osittain kestositeitä kuukautisten ajan. Ne osoittautuivat jälkivuodon aikaan aivan ylivertaisen hyviksi kertakäyttösiteisiin verrattuna, koska olivat pehmeitä ja paksuja tikkejä ja kipuja vasten.

Miten meillä nukutaan?

Varastan hitusen omasta alkuyön unestani ja kirjoitan viimein tämän jutun, jota olen pitkään mielessäni pyöritellyt. Vauvaperheessä kestopuheenaiheita ovat kakka (ja sen mahdollinen puute) sekä uni (ja sen mahdollinen puute). Vauvan yöunet ovat yksi vakituisia kysymyksiä pienen lapsen vanhemmille, sillä uneton tai katkonaisesti nukkuva vauva vaikuttaa koko perheen uniin ja sen kautta hyvinvointiin.

Ilokseni voin vastata otsikon kysymykseen, että meillä nukutaan hyvin. En tiedä minkä geenin poikamme syntyessään sai, mutta hän on alusta asti erottanut yön ja päivän tosi hyvin toisistaan ja nukkunut yönsä hyvin. Olen ajatellut, johtuisiko kyky tietää että osa päivästä on nimenomaan nukkumista, ei kukkumista varten siitä, että olimme sairaalassa niinkin pitkään  kuin viikon syntymän jälkeen. Sairaalassahan yö ja päivä erottuvat selkeästi: yöllä on pimeää ja hiljaista, mutta aamulla valot sytytetään ja päivä on ääniltään ja rytmeiltään ihan erilainen. Jatkoimme tämän erottelun tukemista kotona, joskin kaamosaikaan syntyneelle lapselle pimeys lienee muutenkin tuttua.

Vauva nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessamme, ja yöksi vauvansänky siirretään minun sänkyni viereen. Aamulla hän sitten siirtyy meidän väliimme, tai oikeastaan arkisin minun viereeni kun M on lähtenyt töihin.

Aluksi Topi heräsi yöllä syömään noin 2-2,5 tunnin välein, ja siitä syöttövälit ovat vähitellen omaa tahtiaan pidentyneet. Tällä hetkellä hän nukkuu yönsä noin viiden tunnin pätkissä (parhaimmillaan 6 tuntia, lyhimmillään 3,5 h), joista ensimmäinen pätkä on pidempi. Aamua kohti uni muuttuu muutenkin levottomammaksi ja välillä valvon ihan vain koska yritän tassuttelemalla (eli pidän kättä kevyesti hänen rintansa päällä) rauhoitella vauvaa sikeämpään uneen levottomasta heittelehtimisestään. Sanon mielelläni, että meillä on vain yksi herätys yöllä, koska aamulla 06-07 välillä tehty toinen syöttö jo käytännössä on niin aamua, että siitä voisi nousta päivän toimiin. Yleensä kuitenkin vielä palaamme siitä sänkyyn köllöttelemään ja torkkumaan, joten varsinaisesti aloitamme päivän vasta 08-09 välillä.

Yösyötöillä aluksi nukutin vauvan syliini ennen kuin nostin hänet takaisin sänkyyn. Lauloin kaikki suosikki joululauluni  tai luin hänelle jotain omaa kirjaani (mm. Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut). Sitten aloin siirtää vauvan sänkyynsä ennen nukahtamista, vain tokkuraisena, kuten hänen isänsä omilla syöttövuoroillaan teki. Aina Topi nukahti nopeasti. Kun yösyöttöjä vielä oli kaksi per yö, Topi otti tavakseen käpertyä syötön jälkeen röyhtäyksestä sikiöasentoon syöttäjän rintaa vasten ja nukahtaa siihen saman tien. Siitä hänet olisi voinut nostaa heti sänkyynsä, mutta asento oli niin suunnattoman hellyttävä, että usein piti jäädä pitämään vauvaa sylissä vain koska hän oli niin söpö.

Nyt Topi on jo niin iso, ettei oikein mahdu enää käpertymään samalla tavalla syliin kuin aiemmin. Silti hän suunnilleen nukahtaa tuttipullon ääreen ja hänet on siitä helppo nostaa omaan sänkyyn nukkumaan.

Vauvan uni on muuttunut levottomammaksi sitä mukaan kuin hänen motoriset taitonsa ovat lisääntyneet. Nukahtamista vaikeuttaa alati suuhun tungettava nyrkki, joka samalla työntää tutin pois – ja tuttia ilman ei kuitenkaan ole helppoa nukahtaa. Jo aiemmin vauvan tuulimyllynä huitovat kädet vaikeuttivat nukahtamista, ja silloin käytimme kapaloa hillitäksemme liikettä. Se toimi tosi hyvin. Meillä oli myös neulottu ”toukkapussi”, josta Topi tosin sai kätensä vapaaksi. Kun mahavaivat olivat kovimmillaan, kapaloa ei voinut käyttää koska Topin piti pystyä potkimaan öisin ja poistamaan sillä tavoin ilmaa vatsastaan. Toukkapussi oli silloin paras mahdollinen apuväline: se rajoitti käsien liikettä, mutta antoi vauvan potkia vapaasti. Alkuperäinen toukkapussimme kävi lyhyeksi vauvan kasvaessa, ja nyt meillä on käytössä jo toinen versio, josta kädet eivät karkaa niin helposti.

Toukkapussia mieluisampi rauhoittaja on Herra Unikarhu. Tämä vaaleanpunaista kohinaa soittava pehmolelu nopeuttaa Topin nukahtamista illalla ja syötön jälkeen ja etenkin auttaa pysymään unessa unisyklien välillä. Päiväunilla se ei aina ole käytössä, mutta auttaa rauhoittumiseen siinäkin. Kaikkiin vauvoihin tuo valkoinen tai vaaleanpunainen kohina ei tehoa, joten testasin sitä ensin soittamalla kohinaan youtubesta. Kun se näytti toimivan, ostimme Herra Unikarhun, koska ajatus puhelimesta jatkuvasti vauvani sängyssä on hiukan epämukava. Topi tykkää Herra Unikarhun kosketuksesta, ja matkoilla se on myös ollut oiva apu.

Herra Unikarhusta, vaaleanpunaisesta kohinasta sekä nallen käyttötarkoituksesta löytyy tosi hyvä kirjoitus Simppelin  sormiruokakeittiön sivukonttorista.

Iltarutiineja meillä myös on vähitellen rakenneltu, ja mielestäni Topi jo reagoi rauhoittumalla ja orientoitumalla nukkumaan. Iltarutiineihin kuuluu yöpaidan vaihto, valojen sammuttelu yhdessä, viimeinen iltamaito hämärässä makuuhuoneessa, kirjan lukeminen jos vauva jaksaa, sekä suukottelu sänkyyn tärkeimpien pehmolelujen keskelle. Laulan Sinisen unen ja sen jälkeen minä tai  isänsä laulaa koko joukon muita lauluja tai lukee kirjaa ääneen Herra Unikarhun suhistessa. Jos kaikki menee  hyvin, Topi on unten  mailla alle kymmenessä minuutissa sänkyyn laittamisesta, eikä yleensä ikinä herää ennen kuin aamuyöllä syötettäväksi.

Päiväunista minulla  ei sitten olekaan mitään kovin iloista kerrottavaa. Siinä missä yöt menevät melko hyvällä  rytmillä ja hyvin nukuttuina, päivät ovat kaikki erilaisia ilman mitään unirytmiä. Päiväunissa mennään edelleen hyvin vauvantahtisesti, eli Topi laitetaan nukkumaan sitten kun hän väsyy. Päiväunipaikat vaihtelevat omasta sängystä vanhempien sänkyyn, sitteriin tai vaunuihin. Hereilläoloajat ovat edelleen tosi lyhyitä, vaikka olisin odottanut niiden jo alkavat pidentyä. Päiväunet ovat tällä hetkellä valitettavasti vain yhden unisyklin mittaisia, 30-45 minuuttia kerrallaan. Yritän saada jokaiseen päivään ainakin yhdet pidemmät unet, koska mielestäni Topi  on silloin virkeämpi ja paremmalla tuulella. Katkonaisuus (puoli tuntia unta, noin tunti hereillä jne.) tekee hänestä ärtyisän. Aina pidemmät unet eivät onnistu, koska se vaatii vaunulenkin tai onnistuneet terassinukutuksen. Mutta siihen pyritään.

Seuraavaksi pitäisikin alkaa rakennella päiviin säännöllisyyttä ja rytmiä. En ole halunnut kiirehtiä se asian kanssa, koska näen tässä kohdin aika tärkeäksi  myös vauvan oman tahdin seuraamisen. Luultavasti päivärytmikin löytyy luonnostaan vauvan omaa rytmiä tarkkailemalla – heti kun vain jaksan panostaa.

Niin ja entäpä vanhempien uni? Menen yleensä nukkumaan aika pian vauvan jälkeen, koska ensimmäinen unipätkä on rauhallisin ja silloin minäkin saan useita tunteja yhtenäistä unta. Arkisin  minä hoidan yösyötöt, jotta M jaksaa paremmin käydä töissä. Tosin jos Topi herää toiselle syötölleen vähän ennen kuin M:n herätyskello soi, hän hoitaa syöttämisen. Usein tuo aamusyöttö tehdään kuitenkin niin, että olemme kaikki kolme hereillä ihailemassa uutta päivää. Viikonloppuyöt on jaettu niin, että kumpikin saa nukkua työhuoneessa häiriöttä ja keskeytyksettä yhden yön viikossa. Varsin usein työhuoneessanukkuja kuitenkin siirtyy takaisin makuuhuoneeseen aika aikaisin aamulla ihan silkasta ikävästä. Viikonloppuaamujen perhepetiköllöttelyt ovat tämänhetkisen  elämän parhaita helmiä.