Kaksivuotiaan kirjahyllyllä

Topin suosikkikirjat vaihtuvat aina kausittain ja tietysti lapsen kasvaessakin, joten on kiva merkitä muistiin mitä meillä missäkin vaiheessa luetaan. Nyt menossa on siis kaksivuotiaan suosikit aivan viime viikoilta.

Kolme kirjaa, joita meillä luetaan juuri nyt: Muumi ja suuri jääjuhla, Kasperin kaivinkone työmaalla sekä Traktori joka tahtoi nukahtaa.

Topin synttäri- ja joulupaketeissa oli kirjoja, kuten toivottua olikin. Näistä kirjoista pisimmälle on kantanut kummitädin antama nukutussatu, Carl-Johan Forssén Ehrlinin Traktori joka tahtoi nukahtaa (Traktorn som så gärna ville somna, 2017, suomeksi Ulla Lempinen 2020). Nykyisin Topi pyytää joka ilta ”Äiti lue pikku kattorista joka tahtoi nukahtaa!”. Ja joka ilta hän nukahtaa ennen kuin pääsen kirjan loppuun.

Traktori joka tahtoi nukahtaa on kertomus Jori-traktorista, joka yrittää saada unta. Kuuntelija kutsutaan mukaan tapaamaan Jorin ystäviä, ja yhdessä Jorin kanssa kysellään, miten eri tavoin voi onnistua nukahtamaan. Kirjassa on lukuohjeet, mitä kohtia painotetaan ja missä puhetta hidastetaan. Aluksi nämä ohjeet tuntuivat vähän pelleilyltä, mutta kun uskollisesti noudatin niitä, huomasin että ne toimivat.

Kirja toimii hyvin minun nukutusvuorollani. Topin isä ei ole niin ihastunut kirjaan, eikä Topi myöskään hänen sitä lukiessaan nukahda yhtä nopeaan. Ehkä kirjan tehoon pitää uskoa että se toimii, eikä sen tarvitsekaan toimia kaikilla lapsilla. Juuri nyt, tällä hetkellä se on kuitenkin lyhentänyt Topin nukahtamisaikaa 45-60 minuutista puoleen tuntiin.

Yksi iso haaste tässä kirjassa kuitenkin on. Nukahdan nimittäin itsekin sitä lukiessani, joskus nopeammin kuin lapseni.

Yhdestä joulupaketista kuoriutui ystäväni pojalle ylimääräiseksi jäänyttä vaatetta ja kirjoja, ja niiden joukossa oli varsinainen aarre: Kasperin kaivinkone työmaalla -niminen pieni kuvakirja (Sur le chantier avec Kasper, 2016, suomeksi Susanna Hirvikorpi 2018). Se on osa Pikkukaverit-sarjaa, josta meillä on ollut ahkerasti luettuna Tarmon traktori (sekin saattaa olla peräisin samasta perheestä, ehkä?). Pikkukaverit-sarja on muutoin oikein kiva, sillä aiheena ovat erilaiset koneet ja laitteet, mutta typerää siinä on se, että kaikki nämä päähenkilöt ovat pieniä poikia. Olisi kyllä oikeasti tarpeen, että edes yksi koneenkuljettaja olisi tyttö. Kirjat ovat käännöksiä ranskasta, joten ehkä kulttuuriero sitten selittää sukupuolijakauman, en tiedä. Tyhmää silti, ja juuri sitä piilovaikuttamista lasten käsityksiin töistä ja ammateista, millaisesta pitäisi päästä eroon.

Tästä huolimatta Kasperin kaivinkone työmaalla on myös minun mielestäni hyvä, sillä sen sivut ovat kiiltävää, muovitettua ainetta. Kirja sopiikin erinomaisesti ruokapöytään, ja meillä on koko joululoman ajan syöty jokseenkin kaikki ateriat Kasperin työmaajuttuja lukien. Kiiltäviin sivuihin ei tartu ruoka niin tiukasti, ja se on helppo pyyhkiä, joten kirja ei vielä ole aivan pilalla ahkerasta ruokatahmasormien räpeltämisestä huolimatta. Tämä oikeasti ilahduttaa, sillä meillä on aina luettu pöydässä, ja monta kirjaa on kulutettu puhki ja pilalle ruokatahroilla.

Ennen nukutussatua luemme aina jotain muuta. Nyt suosikkina on Topin sedältä saatu Muumi ja suuri jääjuhla (2020). Se on kiva kirja: sopivan lyhyt tarina, joka päättyy nukahtamiseen (iltaisin oikein hyvä lopetus), kivat kuvat ja tutut hahmot. Topi ei ole missään vaiheessa ollut kovin innokas muumifani, mutta tätä kirjaa on nyt luettu jo monena iltana.

Liisa Kallio: Pikku Papu ja aarre

Samantyyppinen iloisilla kuvilla, tutuilla hahmoilla ja helpolla tarinalla lapselleni juuri nyt sopiva kirja on Liisa Kallion Pikku Papu ja aarre (2013), jonka saimme naapurista kun kyselin olisiko kellään ylimääräisiä Pikku Papu -kirjoja. Topi on tykännyt Pikku Papusta tosi paljon, ja meillä on luettu näitä kirjoja kirjastolainoina pitkiä aikoja putkeen. Yksi levy Pikku Papun orkesterin lauluja soi autossa aina kun Topi on kyydissä.

Leslie Patricelli: Kiukuttaa

Synttäripaketissa Topi sai myös uuden Leslie Patricellin kirjan Kiukuttaa (Mad, mad, mad, 2020, suomeksi Rauha Sirola 2020). Topin tahtoikä on tuonut arkeen välillä melkoisia raivareita, ja toivoin tästä kirjasta olevan apua niistä juttelemisessa ja kiukun sanoittamisessa lapselle. Toistaiseksi kirjaa on luettu vasta kerran, mutta tarkoitukseni on muistuttaa itseäni tästä ja ottaa kirja lukupinoon lähiaikoina.

Lähitulevaisuudessa kokeilemme joulupaketista löytynyttä Herra Hakkaraisen kirjaa, jossa etsitään kuvasta asioita. Siiri-sarjaa meillä on luettu parin kirjan verran, ja sitäkin voisi jatkaa vielä. Ryhmä Hau -kirjoja luetaan välillä, mutta juuri nyt ne eivät ole ykkössuosikki (toisinkin on ollut välillä, ja uskon että ne vielä palaavat). Kirjastossa käydään melkein joka viikko, vaikka luettavaa ei välttämättä niin usein tarvittaisi. Haluan silti viedä lastani kirjastoon usein, koska se on minulle itselleni niin tärkeä ja tuttu paikka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s