Keväällä samaan aikaan kun tein positiivisen raskaustestin, olin juuri päättämässä treenikautta personal trainerini Ellin kanssa. Viimeisillä kerroilla hän sitten pyynnöstäni kertoikin raskausaikaan sopivia liikkeitä ja juttelimme siitä, miten kuntosalitreeniä pitäisi muuttaa raskauden edetessä.
Keskeistä oli sekä Ellin ohjeissa että muualta lukemistani vinkeistä, että liikunta pitäisi pitää mukana koko raskauden ajan. Kun treeniä on tehty jo aiemmin, ei ole syytä vähentää sitä, ja mikäli taas on ollut melko liikunnaton ihminen, olisi hyvä lisätä kevyttä liikuntaa osaksi arkea. Samat ohjeet ja osittain jopa tismalleen samat selkäjumppavinkit sain neuvolan järjestämässä fysioterapiassa. Siellä vinkattiin myös Selkäliiton oppaista, joissa on hyviä, helposti toteutettavia jumppaliikkeitä myös odottajalle. Ja lantionpohjanlihasten jumpan unohtamisesta on nyt varoitettu niin monta kertaa, että ei voi kyllä kuin syyttää itseään, jos se jää tekemättä!
Salitreenistä jätin lantionnostot välittömästi pois. Siihen ei ollut mitään muuta syytä kuin se, että ajatus lantionnostosta tuntui pahalta. Se on tehokas liike reisille ja pakaroille, mutta korvattavissa muilla, jotka eivät herätä yhtä ikäviä fiiliksiä vatsanseudun suhteen. Sitten vähitellen, oikeastaan ilman erityistä suunnitelmaa tai ohjelmaa, treeni on muuttunut. Kun ajatus jalkaprässistä herätti vähänkään ikävää tunnetta, jätin sen pois. Olen keventänyt painoja ja koettanut lisätä toistoja. Tällä hetkellä en oikeastaan hikoile salilla juuri ollenkaan. Teen cardiolaitteilla hyvin kevyesti, ja keskityn odottajan jumppaliikkeisiin ja käsipainoilla treenaamiseen.
Alkukesän väsymys piti minut poissakin salilta melko pitkään, mutta Kajaaniin muuton jälkeen onneksi aika pian pakotin itseni uudelle kuntosalille. Tässä kohdin aviomies on kyllä ollut hieno tsemppari. Loppukesällä kävelin usein myös kotimme kulmalta lähtevällä ulkoilureitillä, joka onkin ollut tosi hyvän mittainen kävelylenkkiä ajatellen.
Melko tärkeä asia liikunnan edistämisessä oli se, että löysin paikallisen lastentarvikekaupan alerekistä raskausajan treenitrikoot. Vaikka treenihousut ovat joustavaa kangasta, niiden vyötärösauma on keskellä mahaa, ja minua on jo melko varhaisesta asti ahdistanut tosi pahasti, jos housujen tai hameen vyötärö puristaa normaalista kohdasta. Siksi olen käyttänyt jo pitkään vain tuubimallisia housuja ja legginssejä, enkä varmasti pystyisi käymään lenkillä tai salilla ilman näitä Mamalicious-merkkisiä treenihousuja.
Pahoittelut kuvan surkeasta laadusta: saliselfiet eivät yleensä ikinä ole erityisen hyviä, ja tämä kuuluu niihin. Mutta massu näkyy, ja treenitrikooni. Kuva on otettu Liikku-kuntosalin pukuhuoneessa toissapäivänä, rv 25+5.
Aina ei jaksaisi, mutta koetan silti liikkua. Olen toistaiseksi saanut pidettyä liitoskivut poissa, ja selkäkin oireilee nykyään vain pitkien ajo- tai junamatkojen jälkeen. Liitoskipuja meinasi jo alkaa tulla, mutta aloin tehdä selkäjumppaa, ja ne jäivät pois. En tiedä onko se jumpan ansiota, mutta koetan saada tehtyä sarjan vähintään kahdesti viikossa. Ehkä se ainakin lykkää selkäongelmien ja liitoskipujen alkua?
Työmatkojen keskellä liikunta on taas meinannut jäädä, mutta nyt kun reissut alkavat vähentyä, tsemppaan taas. Sää on muuttunut syksyiseksi, ja ulkoilu on vaikeaa koska en mahdu ulkoiluvaatteisiini (lähinnä tuulihousuihini). Lähiviikkojen ohjelmassa onkin metsästää jostain äitiysuimapuku, jonka avulla pääsen testaamaan Kajaanin uimahallin vesijuoksumahdollisuudet. Olen laiska lähtemään sateeseen, mutta ehkä uimahallissa saisin tehtyä lenkkiä helpommin. Olen myös miettinyt, pitäisikö sittenkin yrittää löytää jostain tuulihousut tai kevyttoppahousut, joilla pärjäisin joulukuuhun asti. Vai onko niille lopulta sitten kuitenkaan käyttöä?
Perheen aika 